Aamulla heräsin jo seitsämältä. Ulkona paistoi aurinko ja lämmin kevät tuuli pyyhkäisi pölyt pois kuonoltani. Kävelmme pitkin asfalttitietä, mutta pian tie muuttui ällöttäväksi kuratieksi. Minun piti koko ajan varoa etten laskenut tassujani johonkin lätäkköön. Onneksi pian tulee kesä ja voin ottaa aurinkoa nurmikolla. Tuosta ajatuksesta olin niin iloinen, että häntäni hipoi koko ajan taivaita. Emäntäni piti lähteä kouluun. Ärsyttävää kun meidän täytyi juuri silloin lähteä. (Juuri silloin näin jonkun kivan hiiren vipeltävän maassa. Jos en olisi jo ollut remmissä olisin jo sen kimpussa. -4 Tunnin päästä- Jee, emäntäni tuli kotiin ja nyt päästään pitkälle lenkille! No voihan, nyt se menikin tekee jotain läksyjä! Mitä ne läksyt muuten on? Perin tylsä idea (varmaan opettajat on kesksiny ne) Mitä opettajat muuten on? Hmmm… Ou jee, nyt päästään ulooos… Ensin vain takki päälle. Ja “än yy tee nyyyyyyyyt!” Kävelimme pitkin järven rantaa. Välillä menin piiloon johonki pusikkoon et emäntä (Rosa) huusi mua ja sit mä viiletin emännän luo ja sain herkun. Välillä menin kyllä muuten vaan vähän kauemmas. Kallioilla on muuten kiva kävellä. Roosa vaan tulee aina niin jäljessä ku kuulemma kalliot on jotenki liukkaita. *valitusta valitusta* Hei jee, ylensä se on kyllä todella kiva! Kattokaas nyt se antaa mulle ison siivun makkaraa. Okei eli me käveltiin semmonen tunnin lenkki. Näimme paljon koiria. Esimerkiksi Evitan. Evita on rodultaan Cirneco dell etna. Se on aika harvinainen rotu, mutta muuten aika whippet paitsi väritykseltään punaruskea. Leikimme hurjan paljon. Evi on kyllä yksi parhaista bestiksistäni.

By: Siri