Aamulla heräsin jo seitsämältä. Ulkona paistoi aurinko ja lämmin kevät tuuli pyyhkäisi pölyt pois kuonoltani. Kävelmme pitkin asfalttitietä, mutta pian tie muuttui ällöttäväksi kuratieksi. Minun piti koko ajan varoa etten laskenut tassujani johonkin lätäkköön. Onneksi pian tulee kesä ja voin ottaa aurinkoa nurmikolla. Tuosta ajatuksesta olin niin iloinen, että häntäni hipoi koko ajan taivaita. Emäntäni piti lähteä kouluun. Ärsyttävää kun meidän täytyi juuri silloin lähteä. (Juuri silloin näin jonkun kivan hiiren vipeltävän maassa. Jos en olisi jo ollut remmissä olisin jo sen kimpussa. -4 Tunnin päästä- Jee, emäntäni tuli kotiin ja nyt päästään pitkälle lenkille! No voihan, nyt se menikin tekee jotain läksyjä! Mitä ne läksyt muuten on? Perin tylsä idea (varmaan opettajat on kesksiny ne) Mitä opettajat muuten on? Hmmm… Ou jee, nyt päästään ulooos… Ensin vain takki päälle. Ja “än yy tee nyyyyyyyyt!” Kävelimme pitkin järven rantaa. Välillä menin piiloon johonki pusikkoon et emäntä (Rosa) huusi mua ja sit mä viiletin emännän luo ja sain herkun. Välillä menin kyllä muuten vaan vähän kauemmas. Kallioilla on muuten kiva kävellä. Roosa vaan tulee aina niin jäljessä ku kuulemma kalliot on jotenki liukkaita. *valitusta valitusta* Hei jee, ylensä se on kyllä todella kiva! Kattokaas nyt se antaa mulle ison siivun makkaraa. Okei eli me käveltiin semmonen tunnin lenkki. Näimme paljon koiria. Esimerkiksi Evitan. Evita on rodultaan Cirneco dell etna. Se on aika harvinainen rotu, mutta muuten aika whippet paitsi väritykseltään punaruskea. Leikimme hurjan paljon. Evi on kyllä yksi parhaista bestiksistäni.
By: Siri
tiistai, 13. maaliskuu 2007
Hello, hello
maanantai, 12. maaliskuu 2007
Terppa :)
Tänään klo 18.52 ja 12.3.2007 tein tämän blogin. Näpyttelen nyt tässä tietokoneen vieressä omistajani sylissä. No jospa nyt aloittaisin kertomaan tästä päivästä. Aamulla nukuin pitkään. Tai no olisin nukkunut pitkään ellei omistajani olisi pitänyt lähteä kouluun jo kahdeksalta. Kun heräsin emäntäni oli jo valmiina lähtemään aamulenkille. Ulkona oli kaunista. Aurinko paistoi ja linnut loilottivat nuotin vierestä. Aarc, minua ärsyttää nuotin vierestä hoilaaminen, niimpä kiskaisin itseni hihnasta irti ja hyppäsin lintujen kimppuun. Jo loppi loilottaminen. Kun pääsimme metsän laitaan pääsin vapaaksi. Juoksentelin häntä pystyssä siinä emäntäni jaloissa. Välillä lähdin vähän kauemmas syömään salaa jäniksen pipanoita. Sitten minua huudettiin ja sain taas herkkua. Tosin pipanat olivat parempia. Kävelimme siinä pitkin järven rantaa. Vastaamme tuli mun paras bestis. Juoksimme itsemme lähkädyksiin. Leikimme hippaa. Ensin minä otin kiinni Moonaa ja Moona säntäsi karkuun. Kun Moonan silmä vältti, menin piiloon pusikkoon. Kun Moona huomasi että olin kadonnut se alkoi tietty etsiä minua. Kun Moona sitten tuli pusikon kohdalle loikkasin pusikosta Moonan päälle. Sitten Moona alkoi ottaa minua kiinni… Se oli menoa se :) Kun Moona oli mennyt jatkoimme matkaan. Vähän ajan päästä näin kauempana pupun. Se pinkoi täyttä häkää lähemmäs ja lähemmäs. Sitten minä loikkasin ja alkoi hurja takaa-ajo leikki. Ruskean-harmaa pupu juoksi edellä ja minä säntäsin perässä. Vähän ajan päästä pupu oli kadonnut jäljettömiin. Palasin pettyneenä pelästyneen emäntäni luo. Harmittaa vieläkin vähäsen kun se pupu pääsi häippäsemään… Kun palasin sain kumminkin ison siivun mun lemppari makkaraa “Namskis” Nyt mun tietska vuoro alkaa loppua.
By: Siri
By: Siri
